Mira Simsiön, Toni Talasjoen ja Raul Silvennoisen muisteloiden pohjalta koostanut Juhana Salminen. Helsingissä 16. huhtikuuta 2021.

 

Tuottamo on paikka, jolla on väistämättömän tärkeä merkitys tässä kertomuksessa. Tuottamo oli yksi Metropolian kulttuurialan opetuspisteistä, jossa majailivat tuottajat ja divit. Tuohon aikaan Metropolian neljästä kampuksesta olivat vasta ajatuksia paperilla ja kulttuurialat olivat levittäytyneet ympäriinsä. Muun muassa Tavi-talolle ja aina Tikkurilaan asti. Tuottamo sijaitsi Bia Centerin kerrostalon neljännessä kerroksessa osoitteessa Hämeentie 153 B. Katutasossa sijaitsi ravintola Dylan, josta sai lounasaikaan nopeat kahvit ja vastapäätä Annalan huvilan puisto. Tuottamo oli kahden pitkän käytävän, suuren aulan, ison keittiön ja luokkatilojen sokkelo, joka oli mukava ja kotoisa paikka opiskella sekä viettää aikaa koulukavereiden kanssa. Se oli myös erinomainen paikka bileiden järjestämiseen kuten tulemme myöhemmin huomaamaan. Nykyään vanhan Tuottamon osoitteessa sijaitsee upouusi asuinkerrostalo. 

 

Kutu OK järjestäytyy

 

Kutu OK eli Metropolian kulttuurituottaja opiskelijat on perustettu vuosina 2013-2014 innokkaiden kulttuurituottajaopiskelijoiden (eli kutujen) halusta järjestää yhteisöllistä tekemistä ja tapahtumia. Tai perustettu ja perustettu. Toiminta muotoutui vähitellen ja oli aluksi pienimuotoista järkkäilyä ja hengailua. Tuolloin kulttuurituotannon vuosikurssitkin olivat vielä pieniä, noin 15-20 henkeä.  Aktiivisimmat tuottajaopiskelijat, joihin lukeutuivat muun muassa Aino Haarala, Aura Päiväläinen ja Mira Simisö halusivat herättää tuottamon henkiin ja järjestää bileitä. Niitähän sitä oltiin tultu opiskelemaan. 

 

KutuOK muotutui hiljalleen tapahtumien myötä. Underground -meiningillä lanseerattiin PerusPerjantai -bilekonsepti. Perusperjantait, tuttavallisemmin PePet, järjestettiin joka perjantai koulun jälkeen Tuottamolla. Myöhemmin bileitä järjestettiin kerran kuussa tai harvemmin. Idea syttyi aktiiviporukan jäädessä perjantaina koulun jälkeen viettämään aikaa Tuottamolle. Hauskaa oli, tilat oli ja osaamista myös.

 

PePejä järjestettiin yhteistyössä muiden kulttuurialan opiskelijoiden kanssa, siis kaikkien kulttuuriopiskelijoiden, joita kiinnosti verkostoitua ja viettää aikaa yhdessä. Kutuista löytyi osaamista ja tuottamon lavalla nähtiin usein koulun penkiltä tuttuja esiintyjiä. Kaikki tehtiin itse tai todella pienellä budjetilla. Rahaa bileiden järjestämiseen hankittiin myymällä alkoholia ja pikkusuolaista. Pimeän kaljan myynti oli osa opiskelijaelämää ja sitä paitsi, rikos on jo vanhentunut. Liikkuuhan se kalja tänäkin päivänä Teekkarikylän salakapakoissa. 

 

Perusperjantai Tuottamolla päättyi, kun rakennuksen hälytykset menivät päälle. Bileet jatkuivat legendaarisessa Mäkelänkadun Mustassa Härässä.

​

“En ikinä unohda ensimmäisiä pepejä, jossa jengi tanssi lambadaa ja jammas ympäri Tuottamoa”. - Mira Simsiö

​

Toiminta kasvaa

 

Kutu OK:ssa pohdittiin myös yhdistyksen perustamista mutta ajatuksesta luovuttiin ylimääräisen paperinpyörittelyn vältätmiseksi. Luotettiin omaan osaamiseen ja Irmeliin, joka roudattiin tapahtumiin pitämään “järjestystä” yllä. Irmeli, nuoremmille tiedoksi, oli Tuottamolle raahattu mallinukke, joka osallistui aktiivisesti KutuOKn toimintaan.

​

Aino Haarla (Kutu13) suunnitteli KutuOKn logon, joka on käytössä edelleen. Kutu13 aktiivit eli pitkälti KutuOKn perustajat lähtivät samana vuonna METKAn tutorkoulutuksee, jotta tulevalla vuosikurssilla olisi kiva aloittaa omat koulunsa hyvässä ohjauksessa. KutuOKn aktivoituminen tutoroinnissa näkyy vielä tänäkin päivänä kun monet kutuOKn toimijat ovat vuosi vuoden perään myös hakeutuneet tutoreiksi auttaakseen uusia opiskelijoita tuottajataipaleellaan.

​

Siirryttäessä vuoteen 2015 Kutu OK oli jo vakiinnuttanut paikkansa Tuottamolla sekä kulttuurituotannon opiskelijabileiden järjestäjänä. Toiminnan jatkamiseksi tarvittiin kuitenkin uusia jäseniä, sillä pari vuotta sitten Kutu OK:n perustaneet opiskelijat olivat siirtymässä elämässään seuraavalle etapille eivätkä enää ehtineet osallistua Kutu OK:n toimintaan. Rekrytointia tehtiin tiuhaan uusien opiskelijoiden parissa ja onneksi myös muutama innokas opiskelija saatiin rekrytoitua.

 

Vuosien 2015–2016 aikana Kutu OK:ssa oli kova halu tehdä bileitä uusilla konsepteilla ja aiempaa isommin, mutta samaan aikaan myös perinteisistä PePeistä haluttiin pitää tiukasti kiinni. PePejä lähdettiin suunnittelemaan pääsääntöisesti esiintyjien kautta, sillä niiden koettiin olevan olennainen osa kyseistä konseptia. PePejä varten Tuottamolle hankittiin discovaloja ja lavasteita, jonka lisäksi erään hyvin avuliaan opiskelijatoverin ansiosta Kutu OK:lle lahjoitettiin uudet kaiuttimet. PePeissä juhlijoita oli useimmiten noin 15-30, mutta kerran erään suositumman esiintyjän siivittämänä illan osallistujamäärä kasvoi reilusti yli 70:en. Tuona kyseisenä iltana meininki oli kuin jonkin pikkukaupungin kovimmalla klubilla – juhlijoita oli reilusti, mutta ei missään tapauksessa liikaa.

 

Uutena konseptina Tuottamolla järjestettiin useammat eri teemaiset sitsit eli illallisjuhlat, joissa itsestään täyttyvät snapsilasit kuuluivat oleellisena osana illan ruokalistaan. Tilan ahtaus ja pieni budjetti loivat pieniä haasteita näiden illallisjuhlien järjestämiseen, sillä pääsääntöisesti ruoka tehtiin itse hyvin alkeellisia keittiövarusteita käyttäen ja illallispöydät kasattiin milloin minnekin, eteisaulasta olohuoneeseen. Teemoista ehkä parhaiten muistuu mieleen Trash Party -sitsit, joiden pukeutumistyyliä paikalle kutsutut vaihto-oppilaat ihmettelivät pyörein silmin. Kerrottakoon nyt sen verran, että illan seremoniamestarina toiminut nokkela leidi oli käyttänyt kaljatölkkejä pompuloina ja pari muuta veijaria olivat taituroineet itsellensä roskapusseista tehdyt kravatit.

​

Kun PePejä, eri teemaisia sitsejä ja joitain muita kinkereitä oli pyöritelty jo jonkin aikaa, tarve tehdä jotain isompaa kasvoi entisestään. Joidenkin tempauksien kautta Kutu OK:lle oli kertynyt hieman rahaa säästöön, joten isompien bileiden järjestämiseen vaadittava pohjakassa oli jo jollain tapaa kasassa. Seuraavaksi tarvittiin siis isompi tila isommille bileille, koska se oli jo päätetty, että nämä bileet eivät Tuottamolle mahtuisi. Kutu OK:n tuolloinen varapuheenjohtaja oli työskennellyt edeltävän kesän Konepaja Brunolla tuottajan hommissa ja ilmoitti eräässä kokouksessa, että voisimme saada kyseisen tapahtumatilan käyttöömme yhdeksi illaksi hyvinkin halvalla (niille, jotka eivät tiedä, niin Konepaja Bruno on Pasilassa sijaitseva urbaani ja melko kalsea tapahtumahalli, johon mahtuu noin 1 000 vierasta). Kun tapahtumapaikka oli selvillä, alkoi entistä tiuhempi ideointi siitä, millaiset bileet tuossa kyseisessä tapahtumahallissa voitaisiin toteuttaa. Lopulta se idea sitten syntyi: ”järjestetään kaikille kulttuurialoille yhteiset sitsit!”.

​

Kulttuurialojen sitsit
 

Nyt meillä oli siis pohjakassa ja tapahtumapaikka valmiina, joten seuraavaksi tarvittiin ainakin kalusteet, ruokaa, viinaa, tarjoilijoita, mahdollisia esiintyjiä sekä järjettömän hyvää markkinointia. Kalusteiden suhteen meillä kävi yhtä onnekkaasti kuin tapahtumapaikan kanssa, sillä yksi Kutu OK:n jäsenistä sattui työskentelemään tapahtumakalusteita vuokraavassa firmassa. Ruuan suhteen oli selvää, että tällä kertaa emme pystyisi emmekä edes haluaisi tehdä sitä itse, joten lähetimme useita tarjouspyyntöjä ja päädyimme tietenkin siihen halvimpaan. Viinat haettiin puolestaan Etelä-Helsingistä, jossa alkoholin hinta sopi paremmin opiskelijan laihaan lompakkoon. Ruokaa tarjoilemaan rekrytoitiin viisi kaveria rehellisellä ”juo niin paljon kuin jaksat” -palkkiolla ja esiintyjiksi saatiin kulttuurituotannon opiskelijoiden dj-taitureita, jotka eivät pyytäneet esiintymisestään lantin lanttia. Ja sitten se markkinointi – no siinä PERKELE onnistuttiin, sillä lippuja tai oikeastaan sisäänpääsyyn oikeuttavia haalarimerkkejä myytiin 150 kappaletta.

​

Kun tapahtumapäivä vihdoin koitti, oli edessä aikamoinen urakka. Kaikki paikalla olijat juoksivat ja kantoivat tavaroita koko iltapäivän ajan, jotta paikka saatiin juhlakuntoon ennen vieraiden saapumista. Kun vieraita alkoi saapumaan paikalle, olo oli helpottunut, onnistunut ja äärettömän innokas, sillä pian alkaisivat KUNNON BILEET. Siinä se ilta sitten meni juoden, syöden, laulaen ja sekoillen, ja illan päätteeksi tavarat piti vielä purkaa pois seuraavana aamuna alkavan kirpputorin tieltä. Tapahtumapäivälle annettiin kyllä kaikkemme, mutta kyllä se oli myös sen arvoista!